Purjeveneen sivuttainen kallistuminen, kun tuuli painaa sen purjeita.
Kallistus on kulma, jonka verran purjevene kallistuu sivulle purjeisiin osuvan tuulen painamana. Köli ja rungon muoto vastustavat sitä ja oikaisevat venettä; kun voimat ovat tasapainossa, vene asettuu kallistuskulmaansa. Vene kallistuu suojan puolelle, poispäin tuulesta.
Sopiva kallistus
Jonkin verran kallistusta on normaalia ja kuuluu purjehdukseen. Tietyn rajan jälkeen se kuitenkin maksaa enemmän kuin tuo:
- vene sortaa enemmän ja hidastuu,
- vene muuttuu ylöspyrkiväksi: se haluaa kääntyä tuuleen, ja peräsimellä on jarrutettava vastaan,
- elämä veneessä vaikeutuu, ja riski, että puuska kaataa veneen kyljelleen, kasvaa.
Useimmat yksirunkoiset purjehtivat vastatuuleen parhaiten maltillisessa kallistuksessa. Jos laita on jatkuvasti vedessä, on yleensä aika vähentää voimaa.
Kallistuksen vähentäminen
Löysää isoskuuttia tai laske isoskuuttivaunu suojan puolelle puuskissa, litistä purjeita, siirrä miehistö tuulen puolelle, ja jos se ei riitä, reivaa.
Kallistus, keinunta ja pysyvä kallistuma
Kallistus johtuu tuulesta ja pysyy melko tasaisena. Keinunta on aallokon aiheuttamaa heilumista puolelta toiselle, pahimmillaan myötätuulessa. Pysyvä kallistuma on tuulesta riippumaton kallistus, joka johtuu esimerkiksi epätasaisesta lastauksesta.